tiistai 12. maaliskuuta 2024

"On siis kevät, kuljen Töölönlahden rantaan"

Kasvitieteellinen puutarha

Jääkaappi oli tyhjä, kun lensimme Málagasta illaksi kotiin. Meninkin aamulla Naistenpäivän brunssille. Viikonloppuna aloitin rapputreenit, kuntoportaat olivat jo kuivat (vieressä lapset laskivat pulkalla mäkeä), mutta metsätiet ja latupohjat vielä jäisiä. Cómpetan mäissä totesin, että kunto on hyvällä mallilla, kiitos Rekolan Raikkaan liikuntatuntien. Kuukausi aikaa keriä vaelluskuntoa liikkumalla; jumppaa, joogaa, rapputreenejä ja kävelylenkkejä.

Toimiston lukupiirin takia pidin keskiviikkona Helsinki-päivän. Kävin Kasvitieteellisessä puutarhassa, jossa sattui olemaan avoimet ovet ja paljon porukkaa. Ei vielä mitään pääsiäiseen tai kevääseen viittaavaa, mutta muuten hienot tilat ja kasvit.

Oodi

Kävelin läpi Kaisaniemen työmaan ja menin Oodiin lounaalle. Mukava kokemus, menee ehdottomasti ravintolalistalleni.

Simon Fujiwara

Kiasmassa minua kiinnosti Simon Fujiwaran uusi näyttely; huumoria, väriä ja musiikkia.

Seuraavaksi katsoin Sinebrychoffin näyttelyn "Veden elämää". Esillä oli myös vanhastaan tuttuja teoksia, kuten Tiina Itkosen valokuvia.

Kakkugalleria

Ennen kuin menin lukupiirin kokoontumiseen, poikkesin vielä Kakkugalleriaan suklaakakulle. Kirjankin olin ehtinyt reissun jälkeen melkein lukea. Naapurit kutsuivat meidät illalla saunomaan.

Kevään kirjoja;

Riitta Jalonen "Kirkkaus". Luin kirjan jo muutama vuosi sitten ja pidin siitä kovasti. Nyt se tuli valituksi toiseen lukupiiriini ja ajattelin selata kirjaa sieltä tälltä. Riitta Jalosen teksti on niin kuvaavaa ja kaunista ja juoni niin koukuttava, että luin teoksen kokonaan. Välillä murheellistakin tarinaa kevensi Jalosen kaunis kieli: "Sanat syntyvät vedessä", "Kuolleina ihmiset ovat sisällämme vielä enemmän kuin elävinä" jne.

Leïla Slimani "Toisten maa" (1. osa; Sotaa, sotaa, sotaa). Nuori ranskalainen Mathilde rakastuu 1940-luvulla Ranskan armeijassa palvelevaan komeaan, itseään vanhempaan marokkolaiseen Amineen ja lähtee sodan loputtua tämän kotimaahan. Alsacen elämään ja ilmastoon tottunut morsian viedään kaus maaseudulle, jossa pariskunta yrittää viljellä kitukasvuista appiukolta perittyä maatilaa. Amine on innokas kokeilija ja uurastaa kovasti. Tytär Aicha on terävä päästään ja Mathilde haluaa, että tyttö saa käydä koulua. Perheeseen syntyy myös poika. Mathilde kaipaa perhettään ja vanhaa kotimaataan, mutta tyytyy kohtaloonsa ja tekee kaikkensa oman perheensä eteen. Marokon itsenäistymisen verinen sota ulottuu myös kaupunkien ulkopuolelle, jopa heidän syrjäiselle maatilalleen, ennen kuin Marokko itsenäistyy 1956.

Merja Mäki "Ennen lintuja"

tiistai 5. maaliskuuta 2024

Cómpeta - Málaga

Huoneisto piti luovuttaa yhdeltätoista, sitä ennen Hannu haki taas tuoreet sämpylät, söimme runsaan aamiaisen, siistimme asunnon ja pakkasimme tavaramme. 

Cómpeta

Tuli taas kuuma päivä ja meillä oli kulutettavana monta tuntia ennen Málagan bussin lähtöä. Ei ollut yhtään nälkä, mutta suosimme tuttuja terasseja; oluet kirkkoaukiolla, tapakset Café Cómpetassa ja kahvit Bar Antonion terassilla. Kaikissa juttelimme tuttujen (tanskalaisnaapuriemme) tai uusien tuttavuuksien kanssa. Samalla poltimme nenämme ja vähän kaiken muunkin, mikä oli auringolle alttiina. Tuulessa ei huomannut auringon kuumuutta.

Café Cómpeta
Málagan bussi (5,20€/lippu) tuli ajallaan, kurvaili pikkukylien läpi ja laskeutui rannikkoa myötäilevälle tielle, alkumatkasta kyydissään paljon koululaisia. Málagassa jäimme oikealla pysäkillä keskustassa pois ja kävelimme liki luotisuoraan majapaikkaamme Top2Stay Cinco Bolasiin. Avain piti kuitenkin hakea viereisen kujan varrella olevasta toimistosta. Saimme tilavan, valoisan huoneiston, kalustus varsin pelkistettyä Ikeaa (vrt. edellinen majoituksemme). Jätimme laukut huoneistoon ja jalkauduimme keskustan kaduille.

Málaga

Tarkoitus oli syödä vielä jotain pientä, mutta kohdalle sattuneet baarit olivat vain juottoloita ja ravintoloissa sai vain annoksia. Haimme Díasta juustoa, kinkkua, chorizoa ja päärynöitä. Kotiin palatessamme osuimme tietenkin tapaskaduille. 

Yö oli todella hiljainen, jopa Iglesia de San Juanin kirkonkellot pysyivät hiljaa. Keskiviikosta tuli taas lämmin päivä. Hannu haki aamusämpylät läheisestä Carrefourista (ei niin hyvät kuin Cómpetan kaupasta ostetut) ja keitti meille mutteripannukahvit. Syötyämme erkavoiduimme omille kävelylenkeillemme, treffit teimme parin tunnin päähän "Stockan kellon alle" eli Plaza de la Mercedille. Kävin apteekissa ostamassa Zoviraxin (4,70€, mitähän maksaa Suomessa).

Kävelin keskustan ulkopuolelle johonkin lähiöön, mutta en osunut siihen katutaiteen täyttämään kaupunginosaan, jossa viimeksi harhailin. Lähdin nousemaan yhtä katua, mutta kerrostalojen jälkeen se laski taas alas. Seuraava mäki johti minut Monte Sanchalle ja pääsin takakautta Castillo de Gibralfarolle. Laskeuduin rappuja myöten keskustaan ja aukiolle, jossa Hannu jo odottikin minua. Viimeksi jätin Picasso-museon väliin pitkän jonon takia, nyt se jäi käymättä kauniin sään takia.

Pepa y Pepe

Kävimme Pepa y Pepen terassilla lenkkioluella ja siirryimme sisälle suojaan auringonpaisteesta menu del díalle.

Top2Stay Cinco Bolas

Siestan jälkeen avasin Cavan ja istuimme pikkuiselle parvekkeellemme aperitiiveille. Kansa vaelsi viereiseen kirkkoon ja ohimennen ihaili parvekettamme.

Casa Lola

Meillä oli parikin vaihtoehtoa iltapaikaksi. Koska oli vielä lämmin, ehdotin Casa Lolan terassia. Muistin vanhastaan sen hyvät tapakset, eikä petytty tälläkään kerralla. Mukavaa seuraa saimme naapuripöydän Tatusta, joka kuuli meidät suomalaisiksi ja ryhtyi juttusille. Hänen suosituksestaan tilasin digestiiviksi paikallisen vermutin.

Hyvästelimme uuden tuttavamme ja palasimme kapeita kujia myöten majapaikkaamme.

Torstaina meillä oli aamupäivä aikaa syödä aamiainen, pakata laukut ja siirtyä junalla lentokentälle (1,80€/suunta pankkikortilla). Vantaalla odotti yllättävän vilakka ja liukas keli. Olin niin toivonut jäisten tienpintojen sulavan viikossa. Kaupunki on päättänyt lopettaa luistelukenttien jäädyttämisen tältä keväältä. Ilmeisesti samassa kokouksessa on nuijittu myös päätös teiden hiekoituksen lopettamisesta.

torstai 29. helmikuuta 2024

Málaga - Vélez Málaga - Cómpeta

Cómpeta

Norwegianin lennolla Málagaan oli erinomainen aikataulu. Harmi vain, että emme sillä ehtineet Cómpetaan menevään bussiin. Seuraava menisi vasta illalla ja olisi perillä kahdeksan jälkeen. Laskeuduttuamme Málagan mukavaan kesäkeliin (+21) päätimme skipata kaupungin ja ostimme bussiliput Vélez Málagaan (2×3,77€), josta iltabussin pitäisi jatkaa Cómpetaan. Toinen vaihtoehto olisi ottaa sieltä taksi. Vélez Málaga ei meitä mitenkään sykähdyttänyt, haahuilimme bussiaseman hoodeilla ja istuimme aurinkoiselle terassille tintoveranoille. Päätimme jäädä odottamaan iltabussia ja menimme La Mia Pasta Italianan terassille syömään. 

La Mia Pasta Italiana

Aurinko laski, tuuli kovasti, ilta pimeni ja viileni hetkessä. Eikä se bussi tullut asemalle, kurvasi ilmeisesti jotain toista kautta. Otimme taksikyydin Cómpetaan, isäntämme Rafa ohjeisti meidät viestillä oikeaan osoitteeseen. Kurvailimme pitkin pimeää serpentiinitietä kohti Cómpetaa, vain parissa ohittamissamme kylissä oli katuvaloja ja elämää. Nousimme huikean korkealle ja jäimme kyydistä pikkutien varrella täydelliseen pimeyteen. Rafa oli lähtenyt opastamansa vaellusryhmän kanssa illalliselle, mutta oli jättänyt asuntoomme avaimen oveen ja sisälle valot ja lämmittimen päälle. Hannu lähti etsimään lähikauppaa, mutta kello oli jo niin paljon, että se oli kiinni. Onneksi söimme tullessa.

Alma y Montanã

Alma y Montanãssa majoituimme tilavaan, kodikkaaseen ja viileähköön asuntoomme. Sinne pyrki myös pikkukissa, joka pyöri pihalla. Laitoin muutkin lämmityslaitteet päälle. Nukuimme hyvin viileässä makkarissa, aamulla Hannu totesi hukanneensa uudet käsineensä.

Alma y Montanã
Lähdimme aamulla yhdessä lähikauppaan, jonne oli laskeuduttava tosi jyrkkä mäki. Onneksi ei ole liukasta! Ostimme 2-3 päivän tarpeet, 36€ ml. viini ja brandy. Puskimme mäen takaisin ylös, söimme hyvän aamiaisen, huilimme hetken ja laskeuduimme kylän keskustaan.

Café Cómpeta

Kävelimme pitkin poikin ylösalas pikkukujia, kävimme bussipysäkillä ja tarkistimme kiinni olevan turisti-infon ikkunaan teipatusta lapusta bussien aikataulut ja jäimme Café Cómpetan terassille tapaksille. Neljä tapasta ja kaksi lasia viiniä yht. 10€ (ei korttimaksua). Kuka vielä sanoo, että Espanjan hinnat ovat nousseet?!

Harhauduimme vielä pikkukujille, jonka jälkeen palasimme kirkon viereiselle aukiolle. Päätimme unohtaa tämän päivän menu del díat ja söimme aukion terassilla vielä yhdet tapakset.

Alma y Montanã
Alma y Montanã

Kävelimme takaisin kämpille, minä sitä jyrkkää lähikaupan ohittavaa kujaa, Hannu vähän pidempää ja loivempaa reittiä.

Alma y Montanã
Alma y Montanã

Ehdin käydä pihalla ottamassa kuvia, ennen kuin Hannu saapui. Siestan jälkeen kävimme yhdessä altaalla, ja Hannu uhkasi käydä uimassa. Olin jättänyt uikkarit kotiin, kun uutisten mukaan Espanjassa kärsitään kuivuudesta ja ajattelin altaan olevan tyhjä. Minua ei kauan tarvitse yllyttää; puhtaat alusvaatteet sopivat hyvin myös uimiseen! Seuraksemme saimme taas silittelyä kaipaavan pikkukissan. Kuivattelun jälkeen tein meille sieni-tonnikalamunakkaan (kuivatut supparit toin kotoa), jonka nautimme Curado-juuston ja Riojan kera.

Hannu haki aamulla tuoreet sämpylät lähikaupasta, valmistin aamiaisen ja lähdimme aamupäivällä kävelylenkille, samaan suuntaan, mutta eri tahtiin. Café Cómpetan viereiselle parkkipaikalle oli levittäytynyt lauantaimarkkinat. Sieltä olisi voinut ostaa tuoreet hedelmät ja vihannekset, kaunista keramiikkaa, vaatteita ym.

Nousin kaupungin toiselle laidalle kohoavaa serpentiinitietä, käännyin Torroxiin johtavalle tielle ja otin sopivissa kohdin kaupunkikuvia. "Gaudi-puistossa" oli vesipiste (unohdin vesipullon kämpille) ja hieno näköala kaupunkiin. Lähetin siitä Hannulle viestin ja kerroin oikaisevani toista tietä suoraan alas keskustaan. Ehdin käydä uudelleen markkinoilla, ostaa paperikaupasta kortit ja istua Bar Alfonson aurinkoiselle terassille, ennen kuin Hannu liittyi seuraani lasilliselle.

Mesón El Recreo
Mesón El Recreo

Kaupat sulkeutuivat kahdelta, sitä ennen teimme ostokset ja menimme lounaalle El Recreoon. Yllättäen siellä oli lauantaista huolimatta tarjolla 9€:n menu del día. Tilasimme paellat, uunikanaa ja pippuripossua, minulle pieni kahvi ja Hannulle sitruunamousse. Eipä muuta tarvitakaan! Otin kauppakassin ja punnersin ylämäet edeltä. Hannun kotiuduttua pyöritimme vähän pyykkiä pikapesulla. Taivas oli peittynyt pilviin ja jätimme pyykit kuivumaan kylppärin lämmittimen alle. Kylppäri on muuten noin 12 neliötä, ihan kuin jossain spassa olisi! Siestan jälkeen vietimme illan tapastellen, lueskellen ja musiikkia kuunnellen. Sisäinen kello on vielä Suomen ajassa ja menemme iltaisin nukkumaan tuntia normaalia aikaisemmin.

Yöllä kuului satavan rankasti hetken. Paikalliset luultavasti toivoivat sateen jatkuvan pidempään, kun on niin kuivaa. Sen jälkeen nousi torstain kaltainen kova tuuli. Aamiaisen jälkeen lähdimme omille lenkeillemme, minä sitä samaa tietä, jonka kautta taksi toi meidät iltapimeällä majapaikkaamme.
 

Ohitin Hannun alamäessä ja sanoin odottavani häntä näköalatasanteella, "Güelin puistossa". Siitä lähdin takaisin keskustaan, tällä kerralla maantietä myötäpäivään ja alamäkeä. Tuuli oli tosi vilakka, ihmettelin itsekseni, miten nuo monet fillaristit pärjäävät tuulessa trikoissaan.

Mesón El Recreo

Café Cómpeta oli kiinni, kävelin kirkkoaukiolle ja laitoin Hannulle viestin, että odotan häntä siellä aurinkoisella terassilla. Tilasimme lasilliset ja lähdin hakemaan iltaviinin siihen ainoaan kauppaan, mikä tänään oli vielä avoinna. Kassalla ollessani Helena soitti, että he ovat tulleet taksilla (Nerjasta) hoodeille ja pyysi koordinaatit. Saimme seuraa terassille ja aperitiivien jälkeen lähdimme yhdessä lounaalle. Saimme vielä pöydän Mesón El Recreon täydestä "ulkoteltasta", jossa vietettiin parhaillaan baby showeria.

Syötyämme odotimme heidän taksiaan kirkkoaukiolla, hyvästelimme ystävämme ja lähdimme nousemaan kotia kohti. Pyykit pesukoneeseen ja päikkäreille. Illalla tein meille taas sieni-tonnarimunakasta.

Ehkä olin asettanut liian suuret odotukset Cómpetalle, olettaen sen olevan isompi pueblo blanco (vrt. Frigiliana, Almachar ja Mijas Pueblo). Onhan tämä suuri, kun reviiriä laajentaa kansallispuiston vaellusreiteille, mutta olin jättänyt vaelluskengät pois käsimatkatavaroista. Kylässä itsessäänkin riittää käveltävää, varsinkin kun asumme sen yläpuolella, mutta samoja reittejä tulee aikalailla kuljettua. Silti olen tyytyväinen valintaani; kaunis kylä, mukava majoitus ja kaiken kruunasi Helenan ja Markun vierailu Cómpetassa.

Maanantai oli aurinkoinen ja lämmin päivä. Runsaan aamiaisen syötyämme lähdimme omille lenkeillemme. Varustauduin t-paidalla, mahdollista tuulta varten pakkasin juoksutakin pikkureppuun. Vaikka minulla ei ollutkaan mukana vaelluskenkiä, halusin haastaa vähän itseäni ja nousin Niken "kaupunkitossuilla" Cómpetan yläpuolella olevalle fudiskentälle. Siitä olisi voinut jatkaa kahdeksan kilometrin vaellusreittiä, mutta halusin koluta vielä kerran Cómpetan kapeat kujat ja kauniit aukiot. Laskeuduin Plaza Vendemiaan ja kuvasin sen "roikkuvat talot", jotka maan sortumista uhaten on rakennettu rotkon reunalle. Etsin kaupungin postin ja kävin ostamassa merkit muutamaan korttiin. Café Cómpetan terassille alkoi paistaa aurinko, ehdotin sitä Hannulle ja tämä ilmestyikin sinne tehtyään oman kävelylenkkinsä. Kahvila on kantisten ja brittiasukkaiden kohtaamispaikka.

Café Cómpeta
Tilasimme molemmat kahdet tapakset ja päätimme unohtaa menu del díat tältä päivältä. Kävimme vilkaisemassa Bar Alfonson (jossa tuo kaunis koira kiltisti odotti ulkona isäntäänsä, ilman hihnaa) tapastarjontaa, mutta se ei meitä innostanut.

Nousimme Plaza Almijaralle (kirkkoaukiolle) ja istuimme sen aurinkoiselle terassille toisille (×2) tapaksille. Zoviraxia olisi pitänyt ostaa, mutta apteekki oli jo sulkenut ovensa siestalle. Menin edeltä kämpille, oli niin kuuma, että hullutin Hannunkin altaaseen. Alakerran tanskalaisperhe oli vielä autoretkillään. Siestan jälkeen tein meille päivän kolmannet tapakset; juustoa, chorizoa, kinkkua, simpukoita ja hyvää päärynää.